Siirry pääsisältöön

Ystävyysvala

Tässä kerrankin asiallinen, makeilematon ystävyysvala:

Olen aina tukenasi:
  • Kun olet surullinen,
    juotan sinut humalaan ja autan juonittelussa sitä ihmispoloa vastaan, joka aiheuttaa sinulle huolia.
  • Kun tunnet tuskaa rinnassasi,
    nostan autosi pois päältäsi. Vaihdoit tietysti taas kesärenkaita sen naurettavan, kahden euron Bilteman tunkin kanssa.
  • Kun hymyilet,
    tiedän, että selibaattisi on vihdoin ohi.
  • Kun elämä kauhistuttaa,
    kuvailen sinulle taukoamatta kuinka huonosti asiat todella voisivat olla.
  • Kun olet hämmentynyt,
    käytän sinulle puhuessani yksinkertaisia lauserakenteita ja lyhyitä sanoja.
  • Kun sairastat,
    pysyn kaukana sinusta. En halua tartuntaa.
  • Kun lennät pyllyllesi,
    en huolestu. Noin iso peffa vaimentaa iskut hyvin.

Tämä on minun ystävyysvalani.

Olen sinun ystäväsi.
Ystävyys on kuin housuun kuseminen: kaikki näkevät, mitä on tapahtunut, mutta vain sinä tunnet lämmön.

Lähetä tämä vala kymmenelle todelliselle ystävällesi.
Muista masentua, koska ei sinulla kuitenkaan ole kuin neljä ystävää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sinulle!

Tervetuloa Sinulle on sähköpostia -blogiin! Tämä blogi on tarkoitettu juuri sinulle, joka et juuri milloinkaan saa hauskaa sähköpostia. Olen kerännyt tänne saamiani sähköpostiviestejä ja julkaissut niistä parhaat. (Mikäli sinulla tai ystävälläsi on hyviä ja hauskoja, tähän blogiin sopivia sähköpostiviestejä, ja haluaisit jakaa ne muiden kanssa, niin osoite on  mustaomega(at)gmail.com . ) Sinulle on sähköpostia!

Sitä täydellistä miestä odotellessa

Villissä lännessä

Kaunis nainen ajeli lännessä. Hänen autostaan loppui polttoaine ja Intiaani tuli hänen luokseen hevosella antaen kyydin bensa-asemalle. Muutaman minuutin välein Intiaani päästi villin huudon, joka sai veren hyytymään. Viimein Intiaani jätti naisen pois päästäen suustaan viimeisen "Jiihaa-huudon" ja laukkasi pois. "Voi hyvä luoja!" sanoi bensa-aseman myyjä, "Mitä ihmettä sä teit tolle inkkarille, että sait sen parkumaan tuolla tavoin?" "En mitään," sanoi nainen, "Minä vain istuin hänen takanaan kädet hänen ympärillään ja pidin kiinni satulanupista." "Rouva," sanoi myyjä, "Intiaanit eivät käytä satulaa."